Pakkaushelvetistä auringonpaisteeseen

Se joka on muuttanut lähiaikoina muistaa varmaan kuinka ihastuttavaa on käydä kaikki tavarat läpi ja jaotella ne erilaisiin pinoihin. NOT. Meille syntyi vaikka kuinka monta erilaista kasaa: Espanjaan lähtevät, Suomeen varastoon jäävät, Suomeen jonkun muun luo menevät (lasten isä, isovanhemmat, kummipoika, kaverin lapset jne.), kierrätettävät sekä roskiin menevät. Ihan uskomattomat määrät tavaraa, pääasiassa vaatteita, lähti ihan suoraan roskiin tai UFF:n laatikkoon. Siis kymmeniä jätesäkkejä! Huh minkä tavarapaljouden keskellä sitä on tullut asuttua! Ihmettelen vaan, että miten ne ovat kaikki mahtuneet meidän kotiimme!?!?!


Kahden viikon ajan sitä tuli tehtyä työtä kolmessa vuorosssa. Päivän kaksi ekaa vuoroa oli vuoroin omien tavaroiden läpikäyntiä ja vuoroin muun perheen auttamista omissa urakoissaan. Iltavuorossa, kun ei jaksanut enää fyysisesti tehdä mitään, surffattiin netissä ja etsittiin a) asuntoa Espanjasta b) vuokralaisia Suomen kämppään c) ostajaa autolle. Jossain vaiheessa kävi mielessä myös peruuttaa koko rumba. Kenellekään en kyllä suosittele muuttoa kahden viikon aikataululla.

No tavara ja laatikko kerrallaan asunto alkoi tyhjenemään ja kaksi päivää ennen lähtöä koitti viimein se päivä, kun muuttolaatikot vietiin pakettiatolla (kiitos, talkooväelle) T-taxin terminaaliin kuljetettavaksi rekalla Espanjaan. Liian paljonhan sitä tavaraa tuli otettua mukaan, noin 30 laatikollista, mutta kaiken karsimisen ja varastoinnin jälkeen sekin oli huippusuoritus.

Paukkausruljanssin jälkeen koitti vielä siivouspäivä ennen Espanjan koneen lähtemistä. Se meni jossain kooman tapaisessa tilassa, jossa vain teki asioita rutiininomaisesti. Koiramme Jade ei ollut ultran mukaan raskaana, joten estettä sen Espanjaan lähdölle ei olisi ollut. Emme kuitenkaan tässä hötäkässä ehtineet saamaan Jaden passia ja papereita kuntoon, joten siirsimme suosiolla Jaden muuton syksymmälle. Jade on varmasti onnellinen mummin ja ukin luona, jossa herkkujen saanti on taattu oikeus ;)

Lentopäivän aamuna koitti suunnaton helpotuksen tunne. Me selvittiin siitä! Löysimme kahdessa viikossa asunnon, vuokralaiset ja saimme pakattua kaiken. Vain auto jäi yhä odottamaan uutta omistajaansa...

Hasta luego!