Erikoisuutena Espanjassa Suomeen verrattuna on, että sama asunto saattaa olla usealla eri välittäjällä vuokrattavana. Käytännössä tämä aiheuttaa sen hankaluuden, että kukaan ei oikein tiedä mitkä asunnot on jo vuokrattu ja mitkä vielä vapaana. Nettisivuilla on pilvin pimein asuntoja, joissa todellisuudessa jo asuu onnelliset vuokralaiset. Yhdellekin suomalaiselle välittäjälle laitoimme viestiä viidestä nettisivuilla vapaana olevasta asunnosta, jotka olisivat meitä kiinnostaneet. Näistä vain yksi oli oikeasti vapaana ja sekin liian kaukana koulusta. Sellainen pikkutieto kuin asunnon osoite kun puuttuu useimmista ilmoituksista (WTF?).
Välittäjiä tuntui muutenkin olevan hankala saada kiinni. Ehkä noin 1/3 vastasi sähköpostitse kyselyihimme ja osa vastasi kerran, mutta katosi sitten sen jälkeen. Paikan päällä asunnon etsiminen olisi varmasti ollut paljon helpompaa, mutta henkisesti oli kivempi lähteä, kun uusi koti oli jo lähtiessä tiedossa.
Tämän nykyisen asunnon välittäjän kanssa meille iski välillä luottamuspula hiukan hassusta syystä: hän oli epäilyttävän yli-innokas! (poikkeus siis välittäjien joukossa). Hän vastasi kaikkiin mailitse lähettämiimme kyselyihin noin tunnin sisällä, viikonloppuisin ja iltaisinkin ja aina tosi pitkästi. Kuvia tuli pyynnöstä heti lisää, vuokrahintaa saatiin neuvoteltua alemmaksi jne. Siinä vaiheessa kun kävin kurkkaamassa välittäjän omia sivuja meinasi mennä pupu pöksyyn, sillä nettisivuja ei ollut olemassa. Nettisivujen osoiteoli kyllä nätisti sähköpostin allekirjoituksen perässä, mutta sivuilla pelkkää ei oota. Vaadinkin jotain selitystä asiasta ja paluupostissa tuli skannattuna erilaisia virallisia dokumentteja firman olemassaolosta. Vieläkään emme uskaltaneet luottaa pelkän sähköpostin välityksellä käytyihin neuvotteluihin vaan espanjalainen tuttumme kävi varmuudeksi tsekkaamaassa välittäjän ja asunnon ennen kuin uskalsimme maksaa varausmaksun. Varausmaksun välittäjä kävi hakemassa tuttumme autosta kadulta "kun on niin paljon ruuhkaa ja vaikea saada autoa parkkiin".... hmm. Pieni jännitys jäi edelleen ilmaan.
Lasten ensimmäisenä koulupäivänä en tiennyt kumpaa olisin jännittänyt enemmän: koulun aloitusta vai välittäjän kohtaamista. Pientä hysterisointia ja vainoharhaisuutta oli ilmassa. Tuleeko välittäjä edes paikanpäälle? Onko ylipäätään olemassa enää koko heppu? Onko kadonnut huitsin nevadaan varausrahojemme kanssa? Odotettuani 20 minuuttia taloyhtiön portilla oli pakko soittaa sydän pamppaillen, että missäs herra viipyy? Helpotus oli suuri, kun olinkin seissyt väärällä portilla...taloyhtiössä useita portteja enkä tiennyt mikä niistä on ns. pääportti, missä välittäjä odotti. Yksi jännitysmomentti odotti vielä asunnolla, kun oven avatessa siellä olikin joku mies. Hetken ehdin jo miettiä, että onko asunto jo vuokrattu tai oliko siellä joku väijytys (joo vainoharhaisuuden jo myönsin)... mutta onneksi se olikin asunnon omistaja, joka oli tullut tekemään kanssani vuokrasopimuksen.
Loppu hyvin, kaikki hyvin siis. Kuukauden vuokra takuuvuokrana ja välittäjälle puolen kun vuokra välityspalkkiona. Ja meillä oli uusi koti! (ei tosin sitä astianpesukonetta, mutta lupa ostaa sellainen omilla rahoilla).
Olohuone
Näkymä parvekkeelta
Ja tärkein kaikista: uima-allas
(johon liittyi suuri pettymys: oli viimeistä päivää auki tänään!!! :( )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti