Sataa sataa ropisee Aurinkorannikolla - syksy on täällä

Niin siinä sitten vain kävi, että saapui se syksy Aurinkorannikollekin. Se alkoi kovalla ukkoskuurolla, joka herätti meidät aamusta ja jylisi suoraan päämme päällä. Ja kun täällä tulee vettä, niin sitä sitten kanssa tulee... tiet muuttuivat jokiuomiksi ja kesäisin kuivillaan oleva joenuoma täyttyi.

Näkymä parvekkeeltamme sinä aamuna, kun heräsimme ukkosmyrskyyn. Taaempana oleva joenuoma on yleensä täysin kuiva ja ihmiset ulkoiluttavat siellä koiriaan.

Päivällä kävin vielä ottamassa joesta kuvan. Seuraavana päivänä se olikin jo kuivunut.

Olen kerran aiemmin asunut yhden talven Aurinkorannikolla ja tiesin, että sateella ei pärjää kuivana ilman kunnon varusteita. Vettä tulee täällä niin paljon, etteivät viemärit ehdi niitä vetää, joten tietkin muuttuvat hetkellisesti joenuomiksi. Kokemuksesta viisastuneena olin pakannut muuttokuormaan myös pitkävartiset saappaat ja ne osoittautuivat erittäin hyödyllisiksi. Jostain kumman syystä paikalliset eivät kuitenkaan kumisaappaita käytä? En nähnyt niitä edes lapsilla... ovatko kumisaappaat jotenkin pohjoismainen keksintö?

Koulumatkan varrella yksi jalkakäytävä on peitetty ritilöillä ja sadevesi juoksee ritilöiden alla.

 Aika kammo fiilis kävellä siinä yllä...

Omalla patiollakin oli niin paljon vettä, että siellä pystyi kahlaamaan

Espanjalaisethan kaivavat talvitakit ja käsineet käteen heti kun lämpötila laskee alle 20 asteen. Siis ihan oikeasti. Aamuisin on ollut noin 15 astetta ja olen nähnyt toppatakkeja, pipoja ja hanskoja usealla ihmisellä. Suomalaiset kait menevät vielä näillä lukemilla rannalle ottamaan aurinkoa? ;) Päivisin onneksi vielä ollut noin 20-25 astetta.

Ilman viilentyminen ja sade ovat tuoneet mukanaan myös kosteuden. Pesin juuri kylpypyyhkeitä ja kesti kolme päivää kuivattaa ne ja sittenkin piti ottaa lämppärit avuksi. Espanjalaisissa asunnoissahan ei ole lämmitystä, joten toimme Suomesta yhden öljypatterin ja asunnosta löytyi pari infrapunalämmitintä. Jouduimme ottamaan ne jo käyttöön, jotta tarkenemme öisin nukkua täällä. Syksy on siis todella saapunut Aurinkorannikollekin.

P.S. Koiramme Jadekin selviytyi lentokoneen ruumassa kotiin Espanjaan. Aika traumaattinen kokemus se ilmeisesti oli ääntelyistä päätellen... Jaden vinkuna kuului jo kaukaa, kun kuljetusboksi tuli laukkuhihnaa pitkin. Onneksi koirat elävät hetkessä ja nyt mielessä ovat jo aivan uudet kokemukset oman lauman kanssa.