Kulkukoira Nalasta tuli meidän Luna

Toimme Suomesta mukanamme koiramme Jaden, joka täyttää nyt kuukauden päästä 6 vuotta. Jade on rodultaan Cavalier King Charlesin spaniel. Jo pari vuotta olemme suunnitelleet hankkivamme Jadelle seuraksi toisen koiran ja viime kesänä koitimme astuttaa Jaden laihoin tuloksin. Niinpä kun muutimme Espanjaan mieleeni tuli heti, että nyt otammekin sen toisen koiran täältä. Samalla saamme pelastetuksi yhden niistä lukuisista kulkukoirista, joita täällä ikävä kyllä on sadoittain.

Projekti eteni hissukseen. Seuraan muutaman koiratarhan Facebook-sivua ja pidin silmäni auki sopivaa koiraa etsien. Kriteereiksi asetin mielessäni pienen koon (max Jaden kokoinen), kiltin luonteen (ei vihaisia koiria lapsiperheeseen) sekä alle 1 vuoden iän (ei liikaa huonoja kokemuksia kadulta ja vielä sopeutumiskykyä uuteen perheeseen).

Yksi kaunis päivä silmiini sitten osui Cadizilaisen koiratarhan sivuilla kaikki kriteerit täyttävä Nala 9 kk, joka oli hylätty  4 kk:n ikäisenä koiratarhan portille ja jota kuvailtiin ujoksi, araksi, helläksi ja tottelevaiseksi. Rodusta ei oikein saanut selkoa, mutta jonkinlainen sekoitus spanielia (ehkä Tiibetinspaniel?), perhoskoiraa ja jotain. Mistäs näistä tietää. Kun lapsetkin hyväksyivät Nalan, niin sitten ei muuta kuin  adoptioprosessi alkuun.

Kuva Nalasta koiratarhan sivuilla

Ensin tuli täyttää monta sivua pitkä adoptiohakemus, espanjaksi tietenkin. Siinä kysyttiin mielipiteitämme koirankasvatuksesta sekä tietojamme koirista ja niiden hoidosta. Tämän vaiheen läpäistyämme luoksemme tuli kaksi espanjalaista naista haastattelemaan meitä. Naiset olivat onneksi kovin puheliaita ja ystävällisiä ja saimme juteltua asioita espanjaksi läpi. Lapset pistivät parastaan ja laittoivat Jaden tekemään kaikki osaamansa temput. Sitten piti lopuksi vielä maksaa 60 euron eläinlääkärimaksu ja 30 euron kuljetusmaksu sekä allekirjoittaa adoptiopaperit, jossa mm. lupasin viedä koiran sterilisoitavaksi.

Ja viimein koitti se päivä kun Luna (tämä nimi oli päätetty antaa jo Jaden pennulle, jos sellainen olisi tullut) saapui kotiimme Fuengirolaan. Niin pieni ja laiha (3,7 kg) aranoloinen koira annettiin syliini ja huomasin ensimmäisenä, että Suomesta tuomani valjaat olivat monta numeroa liian isot. Luna tutki koko asunnon läpikotaisin ja viihtyi puolet ajasta hermostuneena vesikupilla. Olikohan sille raukalle annettu tarpeeksi vettä aiemmassa elämässä? Muutaman tunnin tutustumisen jälkeen tämä luottavainen pentu otti meidät jo omakseen ja nukahti tyytyväisenä kuopuksen kainaloon.

Lunan ensimmäiset torkut uudessa kodissaan

Pian saimme huomata, että ei se Luna nyt niin hirveän ujo ja arka olekaan, paitsi ehkä tavatessaan ihmisiä ensimmäistä kertaa. Menneisyys näkyy ehkä eniten siinä, ettei haluaisi jäädä yksin ollenkaan vaan jää ulisemaan sydäntä särkevästi, jos jätetään Jaden kanssa yksin kotiin. Vessaankaan ei päästäisi minua yksinään vaan jää raaputtamaan ovea ja vinkumaan oven taakse. Välillä Luna saa hirveitä juoksuspurtteja ympäri asuntoa ja vetelee pitkin sohvien selkänojia ja tuoleja. Pöydällekin pääsee ketterästi, myös keittiön tiskipöydälle mistä on löytänyt muutamat namipalat, joita ei hänelle ollut todellakaan tarkoitettu. Kerran poistuin vain pariksi minuutiksi keittiöstä, niin Luna löytyi tiskipöydältä kanafile suussa ja puolet ruoasta mahassa. Sisäsiistiksi ei kukaan ole opettanut, joten jätöksiä löytyy milloin mistäkin. Oven edessä oleva sanomalehtikassa on onneksi se suosituin pissapaikka, mutta kyllä matotkin kelpaavat välillä. Että työtä on tämän hellyyttävän vilpertin kasvattamisessa talon tavoille... :)

Luna on todella tarkkaavainen ja fiksun oloinen koira

Jade ja Luna tulevat ihan kohtalaisesti toimeen. Jade on tietenkin hieman mustis ja loukkaantuneen oloinen, kun joutuu jakamaan huomiota toisen koiran kanssa. Luna yrittää haastaa Jade leikkimään hyppäämällä sen selkään ja vetämällä hännästä tai puremalla korvaa. Kovasti tuli mieleen Jade pentuna, kun tämä yritti samoilla kikoilla saada vanhempieni koiraa Daraa leikkiin mukaan. Jade yritti aluksi olla huomioimatta koko pikkuipanaa, mutta on nyt lämmennyt mukaan leikkimään ajoittain tai ainakin murahdellen käskemään toista pysymään lestissään. Eiköhän heistä vielä hyvät kaverukset tule.

Tässä vielä linkki Cadizilaisen koiratarhan sivuille mistä Luna adoptoitiin.